Koirien kasvatustoiminta Suomessa

Suomessa rakastetaan koiria ja moni perhe hankkiikin koiranpennun jossain vaiheessa. Monia koiranpentujen hinta saattaa kuitenkin hirvittää ja varsinkin kääpiörotujen koirista saattaa joutua maksamaan yli 1000 euroa. Mieleen saattaakin tulla, että koirankasvattaminen on varmasti todella tuottoisa bisnes, mutta näin harvemmin on.

Rakkaudesta koriin ja tiettyyn rotuun

Koirankasvattajana toimiminen on yksi niitä harrastuksia, joissa täytyy olla palava innostus aiheeseen eli juuri koiriin ja tiettyihin rotuihin. Jos on vasta aloittelemassa koirankasvattamista, voi varautua siihen, että juuri tulojen osalta se on harrastus, ehkäpä hyvinkin pitkään ja ammatti siitä saattaa tulla vuosien kuluessa, jos sittenkään.

Pentutehtailijat ovat erikseen, mutta jos haluaa erinomaisen maineen koirankasvattajana, täytyy ottaa tiettyjä askelia tämän tavoitteen saavuttamiseen.

Koirankasvatuksen aloittaminen

Koirankasvatusta on mahdoton aloittaa ilman hyvää narttukoiraa, joka toimii jalostuskoirana. Käytännössä tämä käy niin, että potentiaalinen koirankasvattaja ottaa valitsemansa rodun pennun ja kasvattaa sen itse. Kuten ihmistenkin kohdalle, koskaan ei tiedä, millainen aikuinen yksilö pennusta sukeutuu, joten tämän prosessin saattaa joutua toistamaan kymmenenkin kertaa.

Rodun on hyvä olla sellainen, josta on itse innostunut. Ei kannata kuitenkaan lähteä heti kasvattamaan esimerkiksi huskyja tai muita laumakoiria, vaan aloittaa helpommalla rodulla. Kaksi vuotta on se aika, jolloin koirasta alkaa nähdä, onko se tasapainoinen ja terve, jolloin jalostuksen voi aloittaa.

Koirankasvattajaksi opiskelu

Suomen Kennelliitto on kattojärjestö alueellisille kennelliitoille ja se muun muassa hyväksyy eri rotujärjestöt. Aloittelevan koirankasvattajan kannattaakin hakea rotujärjestöjen jäseneksi, sillä niiden nettisivuilla välitetään eri kennelien pentuja, kunhan rotujärjestö on hyväksynyt ne. Koirankasvattajalla voi olla kennelnimi, mutta sitä ei välttämättä koirankasvattamiseen tarvita.

Kennelnimen saa Kennelliitosta, mutta sen saadakseen täytyy käydä kasvattajan peruskurssi, joiden ajankohdat eri paikkakunnilla löytyvät Kennelliton nettisivuilta. Kurssi on avoin kaikille. Osallistujien alaikäraja on 15 vuotta.

Kurssilla käydään läpi muun muassa yleistä koiratietoutta, opiskellaan jalostuksen perusteita sekä perinnöllisyyttä. Lisäksi käydään läpi koirien synnytystä ja pentueiden hoitoa sekä kasvatukseen liittyviä sääntöjä ja määräyksiä.

Kasvattajan peruskurssin suoritettuaan hyväksytysti, voi hakeutua kasvattajan jatkokurssille. Jatkokurssi on pakollinen, jos on kiinnostusta ulkomuototuomariksi koiranäyttelyihin. Jatkokurssilla syvennetään peruskurssilla opittua ja sen lisäksi käydään läpi kennelin pitämisessä vaadittavia taitoja, kuten kirjanpitoa.

Vuodesta 2015 on Kennelliitto tarjonnut myös Koirakasvatus tänään -kurssia. Tällä kurssilla voi tulla kuulemaan uusimmista tuulista jalostukseen ja kasvatukseen liittyvien asioiden suhteen. Kurssilla saattaa olla luennoimassa lain asiantuntija, joka kertoo verotuksellisista asioista tai sopimusten laatimisesta esimerkiksi sijoituspentujen suhteen sekä kouluttaja, joka kertoo pennun kehityksestä.

Kennelliitto tarjoaa myös kennelneuvontaa, joka tarkoittaa usein kennelneuvojen tekemää kotikäyntiä. He ovat puolueettomia ja luotettavia ja tätä palvelua kannattaakin käyttää hyödyksi. Kyse ei ole tarkastuksesta, vaan käynnin tarkoitus on auttaa ja neuvoa kennelin toiminnan parantamisessa.

Tuloja myös muualta

Kuten sanottu, koirankasvattajana toimiminen ei yleensä ole mikään kultakaivos, ja onkin hyvä olla toinen ammatti takaamaan tulot. Jos rakastaa eläimiä, on hyvä hankkia ammatti, joka liittyy niihin.

Pieneläinhoitajaksi opiskeleminen on hyvä vaihtoehto, sillä varsinkin työharjoittelujaksoilla saa luotua verkostoja ja saa kontakteja eläinlääkäreihin sekä oppii paljon kaikesta eläimiin liittyvästä. Koirankasvattajalla kuluu myös paljon rahaa eläinlääkäreillä käynteihin, joten pieneläinhoitajana voi säästää hieman näissäkin kuluissa, kun pienet naarmut ja muut voi hoitaa itse. Ja jos innostusta löytyy, voi tietenkin opiskella eläinlääkäriksi.

Ja jos on innostunut vaikkapa Siperian huskyista, voi lisätuloja saada vaikkapa vetoajelun järjestämisestä, mutta tähän tarvitsee tietysti vähän enemmän tilaa kuin kerrostaloasunnon.

Koirarotu Kanariandoggi

Kanariandoggi, viralliselta nimeltään Perro de Presa Canario tai Dogo Canario, on koirarotu joka kehitettiin Espanjassa. Huhtikuun lopussa vuonna 1991 Espanjan hallitus sääti lain, jonka mukaan kanariandoggi on Gran Canarian luonnonsymboli ja tämän vuoksi sitä näkyykin usein esimerkiksi paikallisten autojen rekisterikilvissä ja muissa virallisissa symboleissa. Rodusta on olemassa kaksi versiota, modernimpi näyttelyversio sekä se alkuperäinen työkoira, presa canario.

Kanariandoggi kuuluu molossirotuihin ja sen uskotaan alun perin syntyneen majoreron ja saarille tuotujen molossirotujen kanssa. Nämä risteytyskoirat olivat mastiffityylisiä ja kohtalaisen korkeita koiria, jotka väriltään olivat juovikkaita tai kellanruskeita ja niissä oli valkoisia merkkejä. Luonteeltaan nämä olivat temperamenttisia ja voimakkaita, silti toimeliaita ketteriä ja uskollisia. Nämä koirat mainitaan useasti historian kirjoituksissa, etenkin paikallisissa alueellisissa lähteissä, ja niiden kerrotaan olleen käytössä etenkin karjan vartijoina ja talojen vahteina.

Kanariandogin ulkonäkö

Pään muoto kanariandogilla on hieman kuutiomainen ja sen korvat ovat riippuvat. Koiran karvapeite on hyvin lyhyt ja sileä ja nahka joustava. Nykyisen näyttelymääritelmän mukaan urosten paino on vähintään 50 kiloa ja narttujen 40 kiloa, poiketen näin alkuperäisestä urosten 45-57 ja narttujen 40-50 kilon kokorajasta. Säkäkorkeudeltaan koirat puolestaan ovat jossain 56 ja 65 senttimetrin välillä, urosten ollessa suurempia kuin naaraat. Alkuperäisessä rotumääritelmässä korkeus oli sentin verran matalampi.

Kanariandogin väritys

Kanariandogejan on kahta pääluokkaa, eli ruskea ja brindle. Ruskea väriluokka pitää sisällään hopean ja hiekanvärisen karvan, yksivärisen hiekanvärisen (tätä kutsutaan nimellä fawn tai beige) ja tumman ja punaruskean välillä olevat sävyt. Brindle-väritys puolestaan pitää sisällään myös eri sävyjä, esimerkiksi hiekka-brindle, punabrindle, ruskeabrindle, mustabrindle ja erikoisimpana niin sanottu vihreäbrindle, jonka karva näyttää tietyssä valossa hieman vihreän sävyiseltä. Ainoastaan presa canarion rotumääritelmä pitää sisällään mustan värityksen, muilla sitä ei sallita. Koiran väristä riippumatta tulee sillä aina olla lisäksi musta maski.

Kanariandogin luonne

Kanariandogi on luonteeltaan itsevarma sekä tasapainoinen ja luotettava. Koirarotu on myös hyvin suojelevainen perhettään kohden sekä erittäin uskollinen. Kanariandogin olemus on rauhallinen ja se tarkkailee koko ajan ympäristöään valppaasti. Se soveltuukin erittäin hyvin vahtikoiraksi sekä auttamaan karjalaumojen käsittelyssä, siirtämisessä ja kuljettamisessa. Koira on luonteeltaan itsevarma ja tasapainoinen, perheenjäseniä kohtaan hyvin tottelevainen sekä nöyrä. Kanariandoggi saattaa olla epäluuloinen vieraita ihmisiä kohtaan ja muutoinkin heitä kohden etäinen. Tämän tarkkaavaisen ja valppaan koiran käytös on aina varmaa ja se on valmiina joka hetki havaitsemaan jotain tavallisuudesta poikkeavaa.

Koiran alkuperä

Kanariandoggi on nimensä mukaisesti peräisin Gran Canarialta, missä sitä käytettiin karjan ajajana sekä talojen ja tilusten vartijana. Kanariandoggin esi-isä on Fuerteventuran alkuperäismuoto, eli bardino majorero, ja ne ovatkin edelleen hyvin samannäköisiä ulkoisesti. Tuota alkuperäistä työkoiratyyppiä vaalivat harrastajat kutsuvat yleensä rotuaan presa canarioksi, jotta se erottuisi uudemmasta näyttelytyypistä, kanariandoggista.

Presa Canarion kanarialaiset kasvattajat ja lajin ylläpitäjät ovat perustaneet Federacion Canina -järjestön suojellakseen tuota alkuperäistä rotua sekä samalla sen arvokkaita käyttöominaisuuksia. Myös Espanjan hallitus on huolestunut rodun kehittämisestä väärään suuntaan ja on pyytänyt Espanjan kennelliittoa palauttamaan kanariandoggin rotumääritelmän sen alkuperäiseen ja tarkoitettuun muotoon.

Hylkäävät virheet

Näyttelykäytössä olevaa kanariandoggia koskee muutama virhe, jotka johtavat saman tien hylkäämiseen näyttelyssä tai jalostuksen osalta. Näitä tällaisia virheitä ovat vihaisuus tai toisaalta liiallinen arkuus, selkeästi normaalista poikkeava rakenne tai käyttäytyminen, kirsu josta puuttuu kokonaan pigmentti, valkoisten merkkien liian suuri koko, yläpurenta, lantio alempana kuin koiran säkä tai sinisten tai keskenään eriväristen merkkien näkyminen koiran turkissa.

Kuinka valita koiran pentu pentueesta

Koirarodun päättämisen jälkeen on aika alkaa miettiä, kuinka valita pentu kasvattajan luona olevasta pentueesta. Pentueessa voi olla moniakin eriluonteisia ja näköisiä koiria, jotka sopivat erilaisiin perheisiin ja eri tarkoituksiin. Lue tästä vinkit pennun valitsemiseen!

Kotikoiraksi vai näyttelyihin?

Aivan ensimmäiseksi on hyvä miettiä, minkälaiseen kotiin koira ollaan ottamassa. Onko kyseessä pelkkä kotikoira, vai onko koiraa tarkoitus käyttää näyttelyissä? Onko kyseessä opaskoiraksi koulutettava koira? Jos kyseessä on näyttelykoira, tärkeintä on tietenkin valita sellainen yksilö, joka on mahdollisimman tyypillinen esimerkki oman rotunsa ominaisuuksista. Kerro kasvattajalta näyttelysuunnitelmistasi ja kysele sellaista pentua, jolla on rotunsa tyypillisin väritys, suorin häntä, oikeanlainen turkin laatu ja muuta vastaavaa, joka tulee viemään pennun näyttelyissä pidemmälle.

Jos koira on tulossa täysin kotikoiraksi tai seurakoiraksi, ei lajityypillisyydellä ole niin paljon väliä. Tee tämä myös selväksi kasvattajalle, äläkä turhaan kerro suunnittelevasi pentua näyttelyihin, jos näin ei asian laita ole. Vaikka väri, turkki tai jalkojen suoruus ei olisi priimaa, voi kyseessä silti olla mahtavan herttainen ja seurallinen kotikoira. Kummassakin tapauksessa yleensä on hakusessa mahdollisimman lempeä ja helposti koulutettava koira, jota rodun lisäksi määräävät pentujen yksilölliset piirteet. Valitse tässäkin tapauksessa itsellesi sopivin koira ja mieti, haluatko mieluummin pirteän ja energisen koira, joka jaksaa juosta lenkeillä ja leikkiä lasten kanssa, vai otatko mieluummin rauhallisen sivustakatsojan, joka tykkää nukkua jaloissasi illan televisiohetkinä eikä nosta sen kummempaa möykkää silloinkaan, kun taloon saapuu vieraita.

Luonnetta ei voi täysin ennustaa

On kuitenkin ymmärrettävä, että koiran lopullista luonnetta ei voi täysin pennusta ennustaa. Useat kasvattajat tekevät pennuille käytöstestin noin 6 kuukauden ikäisenä, jossa testataan muun muassa vieraisiin suhtautumista, leikkimisintoa, vieraaseen paikkaan suhtautumista ja äkillisiin koviin ääniin reagoimista. Nämä antavat osviittaa siitä, minkälainen luonne pennulla on myös vanhempana.

Luonteeseen vaikuttavat myös kasvattajan luona tapahtuneet tapahtumat elämän ensiviikkojen aikana. Esimerkiksi pentujen vähäinen käsittely tai liian aikainen eristys muista pennuista saattaa tuottaa koiralle käytöshäiriöitä myöhemmässä elämässä. Kysele näiden lisäksi myös erilaisista virikkeistä, joita pennuilla olisi hyvä olla jossakin määrin jo 4 viikon ikäisenä.

Testaa innokkuutta ja käsiteltävyyttä

Parasta olisi, jos pääset tarkkailemaan pentuetta enemmän kuin kerran, sillä eri aikaan päivästä ja ennen ja jälkeen syönnin pennut ovat erilaisessa mielentilassa. Ollessasi pentujen kanssa tarkkailemassa niitä, yritä tarkkailla jokaista pentua erikseen. Kokeile, miten pentu reagoi kun otat sen syliin. Paras tietenkin olisi, jos sylissä olemisesta nautitaan, sillä tämä kertoo myös tulevaisuuden luottamuksesta ja nautinnosta ihmisläheisyyttä kohtaan.

Entä mitä tapahtuu, kun käännät pennun selälleen kämmenelläsi? Jos pentu rimpuilee, kertoo tämäkin luottamuksen heikkoudesta ihmistä kohtaan. Pyydä kasvattajalta herkkupalaa, ja kokeile, seuraako koira herkkua. Jos näin on, on koiran kouluttaminen paljon helpompaa. Kouluttamiseen vaikuttavat myös lelujen perään juokseminen ja kiinnostus leluja kohtaan. Onko pentu ketterä vai kömpelö? Entä miten koira suhtautuu muihin pentuihin? Pelokas pentu on oletettavasti myös pelokas täysikasvuinen koira. Äänteleekö pentu paljon ja minkä kokoinen pentu on suhteessa muihin pentuihin? Jos pentu on muihin pentuihin nähden aggressiivinen, on tulevaisuudessa mahdollisesti tiedossa ongelmia muiden koirien kanssa.

Tärkeintä on tietenkin myös se, miten pentu suhtautuu sinuun, valitsijaansa. Jos koira pelkää sinua jo pentuna tai osoittaa aggressiivista käytöstä, valinta ei välttämättä ole oikea. Muista siis, että tärkeintä ei ole rotutyylikkyys, vaan sopivan koiran löytäminen sopivaan kotiin.?